Monni on siirretty Kymijoki-altaaseen

Syyskuussa kotkalaisen ammattikalastajan saama yli kaksikiloinen monni on nyt siirretty karanteenista Kymijoki-altaaseen. Monnilla ollut pieni evävaurio parantui karanteeniaikana. Monnille maistuu parhaiten pakasteena ollut kuore.
Äkkiseltään monni saattaa näyttää mateelta, vaikkei mitään sukua sille olekaan. Monnilla on paljas, suomuton iho. Suu on suuri, pienten piikkihampaiden täyttämä. Yksi pitkä viiksipari sijaitsee yläleuassa ja kaksi lyhyttä viiksiparia alaleuassa. Monni käyttää viiksiään ruuan etsintään pohjasta. Monnin kuuloaisti on hyvä, koska sillä on kuuloa vahvistava luusilta sisäkorvan ja uimarakon välillä kuten karpeilla. Silmät ovat pienet. Selkäevä ja vatsaevät ovat pienet, peräevä on pitkä ulottuen pyrstöevään saakka. Päivisin monni lepäilee pohjalla ja ruokailee pääasiassa öisin. Poikasvaiheen jälkeen monnit elävät yksinään.
Monnia on pidetty hävinneenä lajina Suomen luonnosta yli 60 vuotta. Nyky-Suomen alueen viimeiset sisävesien monnit pyydettiin Janakkalan Kernaalanjärvestä vuonna 1866. Suomenlahdesta monneja saatiin satunnaisesti 1960-luvulle asti. Jos Suomi ei olisi menettänyt Neuvostoliitolle Karjalan kannasta, monni olisi ollut koko ajan Suomen lajistossa eikä hävinneeksi julistettu. Aikoinaan se on Suomessa esiintynyt lämpimänä ilmastokautena, mutta ollut silloinkin esiintymisensä äärirajoilla.
Vuonna 2002 Imatran kasvatuslaitokselle tuotiin monneja Saksasta, noin 150 kpl 2-kiloista monnia ja 3000 kpl noin 100-grammaista monnia. Kalat kuitenkin kuolivat monnivirukseen pian tuonnin jälkeen. Monnin palauttamisesta Hämeen järveen oli tehty kattava selvitys ja jos Imatralla olisi monnin kasvatuksessa onnistuttu, olisi niitä todennäköisesti käytetty istukkaina ja Etelä-Suomen sisävesissä olisi tänä päivänä monneja.
Monnista puhuttaessa voimme pohtia, miksi kalalajeista niin harvat ovat suojeltuja. CITES-sopimuksen lajilistoilla ei monnia löydy, monni ei kuulu EU:n luontodirektiivin lajiluetteloihin ja IUCN on luokitellut sen elinvoimaiseksi (LC). Virossa monnin kalastus on kiellettyä, mutta sitä jää sivusaaliiksi. Vuonna 2022 Vörts-järvellä saaliiksi oli jäänyt 28-kiloinen 170 cm yksilö ja se oli kuollut. Virolaisen kalabiologin mukaan Narva-joessa on tänä vuonna (2024) tavattu tavallista enemmän monneja. Kala- ja riistahallinnon julkaisuja nro 73/2005 mukaan Virossa kalastajat saivat noin 100 monnia vuosittain. Luonnonvarakeskuksesta kerrotaan, että Venäjällä Karjalan kannaksella on tehty monni-istutuksia. Mikä on tämän Kotkassa saadun monnin alkuperä on vielä selvittämättä.
Monnin lisäksi atlantinsampea pidetään Suomesta hävinneenä (RE) lajina. Sitä on istutettu Baltian maissa ja Saksassa ainakin vuosina 2013-2014. Narvajokeen syksyllä 2013 istutettu atlantinsampi jäi pyydykseen vajaan vuoden jälkeen Kotkassa ja tämän jälkeen niitä on vuosittain jäänyt saaliiksi, 2020-luvulla Perämerellä saakka. Määritelläänkö atlantinsampi ei-hävinneeksi vasta sitten, kun sen tiedetään lisääntyvän Suomessa, vaikka muuten havaintoja on paljon.
Nähtäväksi jää, palaako monni Suomeen, kun ilmasto on lämmennyt ja lämpenee edelleen. Alkaako monnihavaintojakin tulla enemmän, nyt kun se on uutisoitu ja osataan tunnistaa.