Siperiansampi

Siperiansampi

Siperiansampi on Euroopassa yleisin viljelyssä oleva sampilaji. Maretariumin 21 siperiansampea on tuotu Imatran kasvatuslaitokselta keväällä 2005. Siperiansampi voi elää 80-vuotiaaksi saavuttaen kahden metrin pituuden ja 200-kilon painon. Erinomaisen lihansa ja kaviaarinsa takia sammet ovat olleet riistopyynnin kohteena kaikkialla maailmassa ja siksi niiden kannat ovat pienentyneet voimakkaasti. Kantojen pienentyminen on myös seurausta kutujokien rakentamisesta ja niiden […]

Siika

Siika

Siika on monimuotoinen laji, josta esiintyy useita alalajeja eri ympäristöissä. Siika on tutkijoiden päänvaiva ja kalastajien suosikki. Viime vuosisadalla siikoja on jaoteltu lukemattomiin lajeihin, alalajeihin, muotoihin ja rotuihin eikä asioista vallitse vieläkään täyttä yhteisymmärrystä. Muikusta pienen siian erottaa siitä, että siialla yläleuka on pidempi kuin alaleuka ja muikulla päinvastoin. Siiat syövät, hieman alalajista riippuen, joko […]

Seipi

Seipi

Seipi on selvästi hoikempi ja pienempi kuin sukulaisensa säyne tai turpa. Pituutta tälle hopeakylkiselle ja vihertäväselkäiselle kalalle kertyy noin 20 cm. Seipiä esiintyy Suomen itä- ja pohjoisosien puhtaissa sisävesistöissä pohjoista Lappia lukuun ottamatta, sekä kaikkialla merenrannikoilla. Se kutee varhain keväällä, jäiden lähdettyä, virtavesien sora- ja hiekkapohjille. Eloisasti liikkuvalle seipille maistuvat vesiperhosten ja muiden hyönteisten toukat, […]

Säyne

Säyne

Suurikokoinen ja tanakka säyne liikkuu mieluusti sekaparvissa sukulaistensa särkien kanssa, joista sen erottaa mm. keltaisista silmistään ja pienistä suomuistaan. Aikuisen säyneen selässä ja kyljissä on yleensä vihertävän tai pronssin sävyjä. Simpukoita ja kotiloita ravinnokseen käyttävää säynettä esiintyy koko rannikkoalueellamme ja kaikkialla sisämaassa pohjoisinta Lappia ja pieniä järviä lukuun ottamatta. Jopa 50 cm mittaiseksi kasvavana se […]

Särki

Särki

Monen sunnuntaikalastajan ensisaalis on hanakasti mato-onkeen tarttuva punasilmäinen ja hopeakylkinen särki. Särkiä tavataan lähes kaikkialta Suomessa – merenrannoilta, joista, järvistä ja lammista. Se on ahvenen ja hauen ohella Suomen yleisin kalalaji. Särjen hyvä tuntomerkki on punaiset silmät ja hailakanpunainen väri kaikissa evissä. Mutta sitä ei pidä sekoittaa sorvaan: sorvalla voi myös olla punaista silmissään, mutta […]

Sammakko

Sammakko vedessä.

Sammakon väri vaihtelee. Yleensä sammakot ovat ruskeita, vaaleanruskeita tai oliivinvihreitä. Sammakoiden vatsapuoli on yleensä valkoinen, koipien tyvet ovat usein keltaiset. Sammakko kutee tavallisesti huhtikuussa, Lapissa vasta kesäkuussa. Koiraat odottelevat naaraita kutupaikoilla suurin joukoin ja houkuttelevat niitä kurnuttamalla. Sammakon kudussa mätimunia ympäröi läpinäkyvä hyytelö, joka toimii kuin pieni kasvihuone. Musta ydin lämpenee päivällä auringossa ja hyytelövaippa […]

Salakka

Salakka

Hopeakylkiset salakat viihtyvät aivan veden pinnassa. Kesäisin ne saavat eloa tyyneen vedenpintaan, josta ne napsivat liian lähelle erehtyneitä hyönteisiä. Kutuaikana touko-kesäkuussa salakkaparvet kuhisevat matalilla sora- tai kivipohjilla, ja ne hyppivät usein pinnan yläpuolelle. Tiheät kutuparvet ovat lokeille ja tiiroille helppoa ruokaa. Joskus salakkaparvessa voi nähdä pyrstö pintaa kohti kelluvia särkiä, joiden pinnalta salakat nyppivät loisia. […]

Ruutana

Kiekkomainen ruutana on sitkeähenkinen kala: edes talvinen happikato ei hävitä sitä sen kotilammesta, koska se kykenee tuottamaan happea maksaansa varastoimista sokereista. Prosessissa syntyy myös alkoholia – ruutanan vähäinen ”viinantuottokyky” ei kuitenkaan kalamiestä lämmitä, monen harmiksi! Ruutana on usein ainoa kala lammikoissa, joissa muut kalat eivät menesty. Jopa 40 cm:ksi kasvava ruutana on läheistä sukua akvaariokalana […]

Rupikonna

Rupikonna istuu jäkälien ja kivien seassa.

Rupikonnan erottaa sammakosta helpoiten kyhmyisen ja kuivan ihon perusteella. Rupikonnan selän väritys on vaaleanruskea tai harmahtava tai laikukkaan tummanruskea. Rupikonna ei juuri loiki vaan ennemminkin se ryömii. Koiras voi kiljahtaa, jos sitä painaa kainaloista. Rupikonna kutee toukokuun alussa. Kutupaikaksi käy myös murtovesi. Kutuajan ulkopuolella rupikonna elää ja talvehtii maalla. Rupikonnanaaras laskee mätimunat kahtena pitkänä nauhana […]

Rantanuoliainen

Rantanuoliainen (ent. rantaneula) on yöaktiivinen. Päivisin se on suurimman osan ajasta kaivautuneena hiekkaan niin, että vain pää jää näkyviin. Kalan osittain hiekan alla hengittämisen mahdollistaa kiduskannen pieni yläosassa oleva aukko, jonka alaosaa peittää kiduskalvo. Veden hapen vähetessä rantanuoliainen voi poikkeuksellisesti hengittää happea myös ilmasta suolihengityksen avulla. Näin kala varastoi happea suoleensa ja siirtää sitä suolen […]