Kivennuoliainen on vihertävänruskea pohjakala. Päivät se viettää paikallaan kivien koloissa, mutta lähtee hämärän laskeutuessa saalistamaan pohjan pikkueläimiä. Pimeässä se ei voi juuri luottaa näköönsä ja saaliinsa se löytääkin viiksisäikeidensä avulla, joita sillä on kuusi. Kivennuoliainen elää puhtaissa sisävesissä, missä on runsaasti happea tarjolla. Tällaisista vesistä sitä tavataan koko Suomesta Lappia lukuun ottamatta. Kivennuoliainen kasvaa noin […]
Kirjolohen hyvä tuntomerkki on kiduskansissa ja kyljissä oleva vaaleanpunainen pitkittäisjuova. Tätä alkujaan Pohjois-Amerikasta kotoisin olevaa lohikalaa on istutettu Suomeen moneen otteeseen. Maamme vesistöissä kirjolohi ei kuitenkaan lisäänny, joten luonnonvesien kirjolohikannat ovat istutusten varassa. Kalankasvatukseen lammikoissa ja verkkoaltaissa kirjolohi kuitenkin sopii hyvin – usein kalankasvatuksen kääntöpuolena on kuitenkin lähivesien rehevöityminen. Kirjolohi on maukas ja suosittu ruokakala, […]
Kirjoeväsimppu on samankokoinen ja –näköinen kuin kivisimppu, mutta kirjoeväsimpun vatsaevissä on poikkijuovia. Kirjoeväsimppu esiintyy Järvi-Suomessa ja Pohjois-Suomessa runsashappisissa ja viileissä vesissä. Kirjoeväsimpun tärkeintä ravintoa ovat hyönteistoukat ja pienet pohjalla liikkuvat äyriäiset, joita kirjoeväsimppu väijyy kivenkolossa.
Liman peittämä ruskeankirjava kiiski elää yleisenä rannikoillamme ja sisävesissä aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Se viihtyy pohjan tuntumassa parin metrin syvyydestä aina kolmeenkymmeneen metriin asti. Illan hämärtyessä kiisket alkavat parvissa etsiä pohjalta ravinnokseen surviaissääsken toukkia, kotiloita ja siiroja. Uhattuna kiiski levittää piikikkäät evänsä ja avaa kiduskantensa, jolloin saalistaja siirtyy yleensä etsimään helpommin nieltävää ateriaa. Kiiski […]
Tukevarakenteisella ja viiksekkäällä karpilla on useita erilaisia suomupeitetyyppejä – suomukarpilla suomut peittävät koko ruumiin, nahkakarppi on suomuton, rivikarpilla on kyljessä ja selkäevän tyvessä suomurivi, mutta muuten se on suomuton, peilikarpit suurine suomuineen kimaltelevat kuin korut. Karppi on maailman suosituin laji kalanviljelyssä. Suomen karppikannat ovat istutusten varassa, sillä poikaset eivät selviä hengissä ensimmäisestä talvestaan. Karppi etsii […]
Litteä kampela pystyy muuttamaan väritystään pohjan mukaan ja kaivautumaan hiekkaan. Kampelasta ovatkin näkyvillä usein ainoastaan pullottavat silmät, joilla se tarkkailee ympäristöään. Kampelan poikaset ovat aluksi muiden kalojen tapaan symmetrisiä, mutta pian niiden uimarakko surkastuu ja toinen silmä siirtyy toisen viereen, yleensä oikealle puolelle. Tämän jälkeen pikkukampelat aloittavat pohjaelämän. Öiseen aikaan kampela etsii ravintoaan: simpukoita, kilkkejä […]
Hopearuutana löydettiin ensimmäisen kerran Suomesta Helsingin Vanhankaupunginlahdelta lokakuussa 2005. Lajin ilmestymistä tänne on osattu odottaa jo muutamia vuosia, sillä sitä on ollut Baltian maissa runsaasti 2000-luvun alusta lähtien. Ruumiinmuodoltaan hopearuutana on korkea ja pullea, muistuttaen siten eniten ruutanaa ja karppia. Erona karppiin on viiksisäikeiden puuttuminen. Hopearuutanan kyljet ja vatsa ovat kellanvaaleat/hopeiset, kun taas ruutanalla ne […]
Hauki on Suomen kaloista ehkä kaikista helpoin tunnistettava. Jo poikasena se on aivan itsensä näköinen: pitkänsolakka ja suurisuinen. Haukea kutsutaan vesiemme tiikeriksi: se vaanii saalistaan – toisia kaloja, jopa pienempiä lajitovereitaan – paikoillaan odottaen ja suojaväriinsä luottaen. Havaittuaan saaliinsa hauki kääntyy hitaasti kohtisuoraan sitä vastaan. Saaliskalan tultua iskuetäisyydelle hauki jännittää ruumiinsa loivan S-kirjaimen muotoon ja […]
Tummanruskeat härkäsimput lymyilevät mielellään pohjalla. Monen mielestä härkäsimppu ei ole niitä kauneimpia kalojamme. Härkäsimppu suosii viileitä vesiä. Alkutalvella härkäsimppunaaras laskee pohjalle mätimöykyn, jota koiras jää vahtimaan poikasten kuoriutumiseen asti. Härkäsimppua esiintyy koko rannikollamme sekä järvisuomen syvissä järvissä joihin se levisi, jäi ja sopeutui jääkauden jälkeen. Se kasvaa rannikollamme 20-30 cm:n pituiseksi, sisävesissä huomattavasti pienemmäksi. Meressä […]
Harjus on saanut nimensä korkeasta harjamaisesta selkäevästään, jota varsinkin kutevat koiraat esittelevät reviirikiistoissaan innokkaasti. Harjukset vaativat viileää ja hapekasta vettä. Harjus käyttää samanlaista ravintoa kuin taimen: pohjalla eläviä nilviäisiä, hyönteisten toukkia ja äyriäisiä. Sitä pidetäänkin vakavana kilpailijana taimenelle. Puolimetriseksi ja kilon painoiseksi kasvava harjus on taimenen tavoin maukas ja arvostettu ruokakala. Harjuksen heikkoutena on lihan […]
