Hauki on Suomen kaloista ehkä kaikista helpoin tunnistettava. Jo poikasena se on aivan itsensä näköinen: pitkänsolakka ja suurisuinen. Haukea kutsutaan vesiemme tiikeriksi: se vaanii saalistaan – toisia kaloja, jopa pienempiä lajitovereitaan – paikoillaan odottaen ja suojaväriinsä luottaen. Havaittuaan saaliinsa hauki kääntyy hitaasti kohtisuoraan sitä vastaan. Saaliskalan tultua iskuetäisyydelle hauki jännittää ruumiinsa loivan S-kirjaimen muotoon ja syöksyy rakettimaisesti uhrin kylkeen. 700 hampaallaan hauki pystyy pitämään saalistaan tiukasti otteessaan. Hauki nielee saaliinsa aina pääpuoli edellä. Haukia esiintyy kaikenlaisissa vesistöissä ja kaikkialla Suomessa. Suomen suurin hauki on painanut lähes 19-kiloa.
Muita nimityksiä: ajopuu, gamotane, haaki, haisuli, hakki, haljanderi, hauentuppi, havi, Hollolan hoikkapoika, hookkani, huge, I´ll be back hauki (alle 500 g), jaape, jedda, jänkhäkoira, jänkäkoira, kaislikoitten katapultti, kakkosnelonen (puiseva), kala, kenkänaama, kiilapää, kiilapäinen taimen, kommando kommandolohi, krokotiili, kuonokala, kyykkäkeppi, käärmenaama, lattanaama, lekapää, limamikko, limaperse, limapuikko, limatorpedo, limatuubi, littiänokka, liuskaleuka, luuleuka, luupää, maastoautokala, maastopukuinen taimen, merten pulu, mätisäkki (kutuaikana), nilkki, nokkahauki, nokkataimen, nokkalohi, oiva, ojahaksu, ojakojamo, paksupää, pitkänaama, pitkänokka, polkupyörän pumppu (pieni), poranokka, puikkari, pulikka, rokotiili, rantahauki (iso ja paksu), rantaroisto, rantarosvo, ransu, routakiila, räikkönen (laiha, alle 1 kg), selkähauki (iso), silakkasilppuri, sorsanaama, särjensurma, särki-imuri, särkisilppuri, talousnieriä, tuorekurkku (pieni), tukki, tuubi, veenkoira, vihernieriä, vihertorpedo