Kolmipiikin kylkiä peittävät metallinhohtoiset luulevyt ja selkäevä ja vatsaevät ovat teräviä piikkejä. Kutuaikana kesä-heinäkuussa punavatsainen koiras valtaa pohjalta reviirin ja rakentaa sinne vesikasvien palasista pesän. Kehittyvää jälkikasvuaan koiras puolustaa uhmakkaasti selän piikit pystyssä.
Suomessa kolmipiikit elävät vain muutaman vuoden ikäisiksi. Pohjoisella pallonpuoliskolla kolmipiikki on levinnyt erittäin laajalle – se tunnetaan niin Välimerellä, Mustallamerellä kuin Kalifornian ja Japanin rannikoilla.
Kolmipiikki on erittäin rasvapitoinen, 1900-luvun alkupuolella kolmipiikistä on keitetty kalaöljyä, jota käytettiin mm. lampuissa. Kolmipiikki on piikkisyydestään huolimatta tärkeää lohen ja taimenen ravintoa.
Muita nimityksiä: Harnikka, jytispiikki, kivikala, kivituikkinen, kituri, kituspiikki, kituspiikkijä, koliuka, kolmepiikkinen rautakala, kärtshä, musta rautakala, piikkari, piikkihauki, piikkikala, piikkinäkäri, piiknääkäri, piikkirautunen, piikkirillu, piikkisika, piitu, piittarellu, piittu, piituski, pinttu, pukkimaimonen, puskari, rautakala, rautapiikki, rapatuikkinen, skitari, sukupiikki, tripik, tuikkinen, tuukki