Kalat ja muut eläimet
Kalat ja muut eläimet
Menu
Suomen kalasto
Suomessa on noin 60 alkuperäistä ja vakinaista kalalajia. Suomen kalasto on lajimäärältään niukka verrattuna maihin, joiden rantoja valtameret huuhtelevat. Lajistomme niukkuus johtuu kylmyydestä, Itämeren vähäsuolaisuudesta ja luontaisen leviämisen hitaudesta. Pohjois-Suomen vesistöissä on kalojen lajimäärä paljon niukempi kuin Etelä-Suomessa kasvukauden eli kesän lyhyydestä johtuen. Inarijärvessä alkuperäisiä kalalajeja on vain 10, Suur-Saimaassa 30. Kalojen esiintyminen jossain vesistössä edellyttää, että kalalajilla on ollut mahdollisuuksia levitä sinne ja että vesistössä on sopivat syvyyssuhteet, sopiva vedenlaatu ja lämpötila ja että löytyy sopivia kutupaikkoja ja riittävästi sopivaa ravintoa. Leviämisesteitä ovat mm. vedenjakajat, vesiputoukset ja voimalaitospadot.
Suomen alueelle kalat vaelsivat viimeisen jääkauden loppuaikoina noin 10 000 vuotta sitten tai sen jälkeen. Ensin saapuivat kylmää vettä kestävät lajit: lohi, taimen, siika, kuore, nieriä ja härkäsimppu. Ensimmäisten lajien joukossa elivät todennäköisesti myös kylmää vettä kestävät ahven, made, mutu ja hauki.
Kun mannerjää oli kokonaan sulanut, maa kohosi ja maamme meriyhteys meni umpeen, Itämeri oli jonkin aikaa nykyistä laajempi suurjärvi, Ancylusjärvi. Tällöin saapuivat lämmintä vettä vaativat kivennuoliainen, lahna, salakka, kuha, kiiski ja monni.
Tanskan salmien avautuessa noin 7 500 vuotta sitten syntyi Litorinameri, joka maan kohotessa muuttui vähitellen nykyiseksi Itämereksi. Suolaisen veden myötä merivesikalat kuten imukala, rasvakala ja elaska tulivat Itämereen. Vasta tällöin, kun syntyi yhteys Atlanttiin, ankerias pääsi nousemaan jokiimme.
Viimeksi kuluneiden 100-150 vuoden aikana on kalojemme levinneisyydessä havaittu muutoksia, jotka ovat yhteydessä 1800-luvulla ja vähän aikaisemmin vallinneeseen kylmään ilmastokauteen. Monni saapui maahamme lämpimänä ilmastokautena, mutta on jo kuollut vesistöistämme sukupuuttoon. Viimeinen monni tavattiin Suomen järvistä 1860-luvulla ja Suomenlahdelta 1960-luvulla.
Uusien arvokalojen saamiseksi on maahamme koetettu kotiuttaa useita ulkomaisia kalalajeja. Ensimmäiset yritykset on tehty yli sata vuotta sitten. Luonnossa lisääntyviä istutuksista peräisin olevia kantoja on mm. pohjoisamerikkalaisesta piikkimonnista, siperialaisesta peledsiiasta ja pohjoisamerikkalaisesta harmaanieriästä.
Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva kirjolohi on osoittautunut erinomaiseksi kasvatuslajiksi. Sen viljely ruokakalaksi alkoi jo 1950-luvulla. Se ei kuitenkaan ole onnistunut vielä lisääntymään luonnonvesissämme. Monien lajien kotiuttamisyritykset ovat epäonnistuneet, tällaisia lajeja ovat mm. kuningaslohi ja sterletti.
Harvoin tavattujen lajien vierailuihin vaikuttavat mm. Itämeren suolapitoisuuden vaihtelut. Melko usein tavattuja vieraita Suomen merialueella ovat sardelli ja makrilli. Harvoin eksyneitä ovat mm. tähtisampi, meribassi ja punakampela. Sillihai, pyörökuonosiika, pilkkusilli ja sarda on tavattu tiettävästi vain kerran. Sillihai tosin sen ainoan kerran kuolleena.
Kaikkiaan Suomessa on tavattu 104 kalalajia ja 3 nahkiaslajia (nahkiaiset kuuluvat ympyräsuisiin).
Maretariumin kalat
Maretariumin kalat on hankittu eri puolilta Suomea. Valtaosa Maretariumin lohikaloista on peräisin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (nyk. Luonnonvarakeskus) kalanviljelylaitoksilta, mm. Laukaalta ja Taivalkoskelta. Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen ympäristökeskusten (nyk. ely-keskus) hoito- ja koekalastuksista on peräisin mm. osa särkikaloista. Lisäksi Kotkan seudun kalastajilta ja sukeltajilta on saatu lukuisia kaloja ja erityisesti villasaksirapuja. Ahkeria kalamiehiä ovat olleet myös Maretariumin omat sukeltajat ja akvaristit.
Maretariumissa on eri kalalajeja noin 60 ja kalayksilöitä yhteensä noin 1700. Lajisto voi vaihdella vuodenaikojen mukaan.
Erillisiä kalojen akvaarioaltaita Maretariumissa on 22 ja vettä altaissa yhteensä 700 000 litraa. Lisäksi kesäkautena on sammakoita ja rupikonnia terraarioissaan. Talvella sammakkoeläimet ovat horrostamassa kellaritiloissa.
Suurin Maretariumin altaista on sylinterimäinen Itämeri-allas. Sen vesitilavuus on puoli miljoonaa litraa ja vesisyvyys seitsemän metriä, mikä on sama kuin Suomen järvien keskisyvyys. Itämeri-altaan kattona on taivas. Auringon valo pääsee tunkeutumaan syvälle altaaseen ja niinpä siinä kasvavat voimakkaasti monenlaiset rihmamaiset levät. Levien annetaankin kasvaa altaan seinämillä, sillä niiden suojissa elää pikku vesiötököitä, jotka ovat sopivaa ravintoa altaan pienemmille kaloille.
Altaiden vesimäärästä noin 10 % vaihtuu viikossa. Kaikki altaissa käytettävä vesi otetaan Suomenlahdesta, viiden metrin syvyydestä suodattamalla vesi kvartsihiekkapatjan läpi. Maretariumissa hiekka- ja UV-valosuodattimet puhdistavat vedestä suuret ja pienet hiukkaset sekä sameuden. Kotkan edustalla veden suolapitoisuus on niin alhainen, vain 0,2 %, että murtovesilajien lisäksi siinä menestyvät myös järvien ja jokien kalalajit. Maretarium on luonnonmukainen akvaario luonnonvesineen ja vuodenaikojen vaihteluineen.
Maretariumin kaloja ruokitaan kerran päivässä. Kaloille annetaan monipuolista ja vaihtelevaa ruokaa. Ruokalajeina ovat rehupelletit, pakastetut silakat, kuoreet ja muikut, surviaisen toukat, katkaravut, sinisimpukat, mustekalat, krillit, massiaiset, vesikirput ja artemian toukat. Särkikalat ja ravut saavat myös kasvisravintoa, kuten herneitä, porkkanaa ja maissia. Ruokaa tarjotaan vain sen verran, minkä kalat innokkaasti syövät. Toisinaan voi nähdä sukeltajan ruokkimassa Itämeri-altaan kaloja.