Rupikonnan erottaa sammakosta helpoiten kyhmyisen ja kuivan ihon perusteella. Rupikonnan selän väritys on vaaleanruskea tai harmahtava tai laikukkaan tummanruskea. Rupikonna ei juuri loiki vaan ennemminkin se ryömii. Koiras voi kiljahtaa, jos sitä painaa kainaloista.
Rupikonna kutee toukokuun alussa. Kutupaikaksi käy myös murtovesi. Kutuajan ulkopuolella rupikonna elää ja talvehtii maalla. Rupikonnanaaras laskee mätimunat kahtena pitkänä nauhana vesikasvien ympärille tai vedessä oleviin risuihin. Poikaset ovat aluksi litteitä ja mustia ja muuttuvat myöhemmin vatsapuolelta vaaleiksi. Poikaset ovat kaloille myrkyllisiä. Myös aikuiset rupikonnat ovat syömäkelvottomia useimmille eläimille. Mäyrät ja hiirihaukat välttävät myrkyn puremalla rupikonnaa vatsaa ja syömällä vain rupikonnan sisukset. Rupikonnan naaras on tavallisesti 8-12 cm, koiras pienempi, vain 5-8 cm.
Rupikonna on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, Lapissa harvinainen. Rupikonna on rauhoitettu.
