Hopeakylkiset salakat viihtyvät aivan veden pinnassa. Kesäisin ne saavat eloa tyyneen vedenpintaan, josta ne napsivat liian lähelle erehtyneitä hyönteisiä. Kutuaikana touko-kesäkuussa salakkaparvet kuhisevat matalilla sora- tai kivipohjilla, ja ne hyppivät usein pinnan yläpuolelle. Tiheät kutuparvet ovat lokeille ja tiiroille helppoa ruokaa. Joskus salakkaparvessa voi nähdä pyrstö pintaa kohti kelluvia särkiä, joiden pinnalta salakat nyppivät loisia.
Salakkaa tavataan koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.
Muita nimityksiä: Lentomuikkis, pintasallu, salahka, salakki, salakko, salaska, salkki, salkkis, sipakka, sipru, tiura, täky, viitikka