Ruskosammakon väri vaihtelee. Yleensä ruskosammakot ovat ruskeita, vaaleanruskeita tai oliivinvihreitä. Ruskosammakoiden vatsapuoli on yleensä valkoinen, koipien tyvet ovat usein keltaiset.
Ruskosammakko kutee tavallisesti huhtikuussa, Lapissa vasta kesäkuussa. Koiraat odottelevat naaraita kutupaikoilla suurin joukoin ja houkuttelevat niitä kurnuttamalla. Sammakon kudussa mätimunia ympäröi läpinäkyvä hyytelö, joka toimii kuin pieni kasvihuone. Musta ydin lämpenee päivällä auringossa ja hyytelövaippa eristää ja estää lämmön poiskarkaamista. Ruskosammakko munii kerralla 1 500 – 3 000 mätimunaa. Mätimunista kehittyy toukkia, joita sanotaan nuijapäiksi. Aluksi nuijapäillä on kidukset, mutta vähitellen ne muuttuvat keuhkoilla hengittäviksi. Sammakolle kehittyvät muodonvaihdoksessa ensin takajalat.
Sammakoilla naaras on usein koirasta isompi. Ruskosammakoiden koko on yleensä 5-9 cm, harvoin enemmän. Sammakot talvehtivat horrostamalla ojien, järvien ja merenlahtien pohjamudissa. Jotkut yksilöt horrostavat myös kuivalla maalla tai muissa kuivemmissa paikoissa. Usein hyvästä talvehtimispaikasta voi löytää kymmeniä, jopa satoja yksilöitä. Talvihorroksen aikana sammakko liikuttelee itseään ajoittain.
Sammakko on aktiivisimmillaan hämärän aikaan. Ruskosammakko on yleinen koko maassa, mutta kosteikkojen vähenemisen myötä viime vuosina harvinaistunut. Ruskosammakko on rauhoitettu.
