Ankeriaat lähtevät liikkeelle vasta hämärän tultua. Ankerias kutee kaukana Keski-Atlantilla Sargassomerellä, josta vastakuoriutuneet toukat aloittavat vaelluksensa merivirtojen mukana kohti Eurooppaa. Suomen vesille ankeriaat saapuvat noin kuusivuotiaina, jolloin niillä on takanaan muodonvaihdos, sekä noin 8000 km:n merimatka. Nämä ns. kelta-ankeriaat viettävät useita vuosia rannikollamme ennen vaellustaan takaisin Sargassomerelle, jota edeltää vielä toinen muodonvaihdos hopea-ankeriaaksi. Koiraat ovat tällöin korkeintaan puolimetrisiä, naaraat huomattavasti kookkaampia. Rannikon vaeltavien ankeriaiden lisäksi sisävesissämme elää paljon ankeriaita, jotka ovat istutuksista peräisin. Ankerias on Suomen pitkäikäisin kala, vanhin Suomesta löydetty ankerias on ollut 72 –vuotias. Maretariumin suurimmat ankeriaat ovat noin 120 senttisiä, kolmikiloisia ja vuonna 1976 syntyneitä. Niiden ikä tiedetään, sillä ne on pyydystetty Lahden Vesijärvestä ja ovat sinne tehdyistä istutuksista peräisin. Ankeriaan liha on erittäin rasvaista ja maukasta etenkin savustettuna. Ankerias luokitellaan nykyisin äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Merialueella vapaa-ajankalastajat eivät saa pyytää sitä lainkaan ja sisävesissä vain heinäkuussa.
Kesällä 2019 yksi Maretariumin vuonna 1976 syntyneistä ankeriasnaaraista kypsytti mätimunat spontaanisti. Tämä oli maailman ensimmäinen tapaus koskaan Sargassomeren ulkopuolella. Tapauksen johdosta Maretarium on mukana vuosina 2023-2027 Euroopan unionin rahoittamassa ankeriaan lisääntymiseen liittyvässä tutkimushankkeessa. Hanketta vetää hollantilainen Wageningen yliopiston ankeriaiden tutkimuslaitos. Tutkijoita on mukana 22 eri maasta, Suomesta mukana ovat Luonnonvarakeskus ja Maretarium.
