Maamme vakinaisista kalalajeista koukkuleuka lohi on kuningas, ainakin kokonsa puolesta: täysikasvuinen yksilö voi painaa lähes 30 kg! Suomalaisen lohen historia on surullinen: viime vuosisadan alun 18:sta lohijoesta enää muutamaan – Tornio-, Simo-, Teno- ja Näätämöjokeen – nousee lohi luontaisesti kutemaan. Muut lohijokemme ovat saastuneet, padottu tai muulla tavoin pilattu – lohikannat ovatkin pitkälti istutusten varassa.
Lohi on merikala, joka vaeltaa jokiin ainoastaan kutemaan. Nuoret lohet palaavat mereen poikasvaiheiden jälkeen, joesta riippuen 1-5 vuoden ikäisinä. Suuresta koostaan huolimatta lohet elävät aina alle kymmenen vuotiaiksi. Lohi ja taimen eivät kuole kudun jälkeen kuten tv:n luonto-ohjelmista tutut Tyynenmeren lohet tekevät. Toki ne ovat heikossa kunnossa kudun jälkeen, mutta voivat elämänsä aikana käydä kaksi tai peräti kolmekin kertaa kutuvaelluksella. Tummasta jokipoikasesta kehittyy hopeanhohtoinen vaelluspoikanen eli smoltti yleensä 2-4 vuoden iässä. Jokipoikasen ravinto koostuu eläinplanktonista ja pohjaeläimistä sekä virran mukana ajautuvista hyönteisistä ja niiden toukista. Aikuisena lohi on ahnas peto, joka saalistaa mm. silakoita ja pohjalla eläviä suuria äyriäisiä.
Muita nimityksiä: Titti, tintti (1-3 kg), jalka (3-7 kg), luossa (yli 7 kg), isosuu, kojamo, koukkunokka, kärrä, laksanderi, laksi, lohari, lohna, lohin ori, punalihanen, suomulohi, torppu